Teoria:
Substantiivit, adjektiivit, pronominit, numeraalit, infinitiivit, partisiipit ja adverbit taipuvat sijoissa. Nimi 'sija' tulee siitä, että niiden voidaan yleisesti sanoa ilmaisevan nykyistä sijaintia tai sijainnin muutos, mutta lisäksi myös esimerkiksi omistamista ja tapaa. Sijoja on suomen kielessä yhteensä 15.
Nominatiivi
Yksikön nominatiivi on sanan perusmuoto ja vastaa kysymyksiin 'mikä?', 'kuka?', 'ketkä?', 'mitkä?', 'millainen?' ja 'millaiset?'. Sillä ei ole yksikössä lainkaan sijapäätettä, mutta monikon sijapääte on -t.
Esimerkki:
koira (yks.), koirat (mon.)
Genetiivi
Genetiivillä ilmaistaan omistussuhdetta, eli se vastaa kysymyksiin 'kenen?', 'minkä?' ja 'keiden?'. Sijapääte on yksikössä -n, monikossa esimerkiksi -en, -in, -den,- ten tai -tten.
Esimerkki:
koiran (yks.), koirien (mon.)
Kiinnitä huomiota!
Genetiivi ei kuitenkaan ole sama asia kuin omistusliite; esimerkiksi 'minun koirani' -> 'minun' on kyllä genetiivi, mutta substantiivilla 'koira' on perässään yksikön ensimmäisen persoonan omistusliite -ni.
Omistusliitteenkin kanssa voi olla kyseessä genetiivi, mutta silloin täytyy tarkkailla kontekstia:
Hevoseni on laukkaradalla. (Hevoseni > nominatiivi + omistusliite)
Hevoseni kaviot ovat puhtaat. (Hevoseni > genetiivi + omistusliite)
Partitiivi
Partitiivi vastaa kysymyksiin 'mitä?', 'ketä?' tai 'keitä?' ja sen pääte on sekä yksikössä että monikossa -a / -ä tai -ta / -tä. Monikkomuodossa on myös monikon tunnus -i- tai -j-.
Esimerkki:
koiraa (yks.), koiria (mon.)
Kiinnitä huomiota!
Kun lauseessa käytetään tekemisen yhteydessä genetiiviä, ilmaisee se tekemisen loppuneen. Partitiivia käytettäessä ei voida olla varmoja, jatkuuko tekeminen vielä.
Esimerkiksi: 'Koirani söi tänään pallon.' (pallo on kokonaan syöty) vs. 'Koirani söi tänään palloa.' (pallosta on mahdollisesti jotain vielä jäljellä)
Akkusatiivi
Akkusatiivi vastaa kysymykseen 'kenet?'. Vain seitsemällä sanalla on akkusatiivisija; persoonapronomineilla ja kuka-pronominilla. Akkusatiivi ilmaisee joko kohdetta tai omistettavaa.
Minut, sinut, hänet, meidät, teidät, heidät, kenet.
Essiivi
Essiivi vastaa kysymyksiin 'minä?' ja 'millaisena?' ja ilmaisee siten roolia, asemaa, olotilaa tai aikaa. Sen pääte onkin sekä yksikössä että monikossa -na / -nä, minkä lisäksi monikossa on tunnus -i-.
Esimerkki:
koirana (yks.), koirina (mon.)
Translatiivi
Translatiivi vastaa kysymykseen 'miksi?, 'millaiseksi?' ja 'keneksi?' ja ilmaisee siis muutosta, nimeämistä tai aikaa. Sen pääte on sekä yksikössä että monikossa -ksi, paitsi omistusliitteen edellä -kse.
Esimerkki:
koiraksi (yks.), koiriksi (mon.)
Inessiivi
Inessiivi vastaa yleisesti kysymykseen 'missä?' ja ilmaisee jossain tilassa tai jonkin sisällä olemista, sekä aikaa. Sen pääte on joko -ssa tai -ssä yksikössä, -issa tai -issä monikossa.
Esimerkki:
talossa (yks.), taloissa (mon.)
Elatiivi
Elatiivi vastaa kysymykseen 'mistä? ja ilmaisee jostakin paikasta tai tilasta lähtemistä, aikaa tai kohdetta. Sen pääte on joko -sta tai -stä yksikössä, -ista tai -istä monikossa.
Esimerkki:
talosta (yks.), taloista (mon.)
Illatiivi
Illatiivi vastaa kysymykseen 'mihin?'. Sillä on useita mahdollisia päätteitä, sillä se muodostuu vokaalin pidentymisellä ja n-kirjaimella, tai päätteillä -seen, -siin tai hVn. V tarkoittaa samaa vokaalia, kuin h:n edellä. Illatiivilla ilmaistaan jonkin sisään menemistä, aikaa tai kohdetta.
Esimerkki:
taloon (yks.), taloihin (mon.)
Adessiivi
Adessiivi vastaa kysymyksiin 'missä?', 'millä?' ja 'kenellä?'. Sen pääte on -lla / -llä yksikössä ja -illa / -illä monikossa. Sillä ilmaistaan jonkin päällä tai lähellä olemista, omistamista, välinettä, aikaa tai tapaa.
Esimerkki:
talolla (yks.), taloilla (mon.)
Ablatiivi
Kuten elatiivi, myös ablatiivi vastaa kysymykseen 'mistä?', mutta sen pääte on -lta / -ltä yksikössä ja -ilta / iltä monikossa.
Esimerkki:
talolta (yks.), taloilta (mon.)
Allatiivi
Allatiivi vastaa kysymyksiin 'miltä?', 'mistä?' ja 'keneltä?'- Sen pääte on yksikössä -lle ja monikossa -ille. Sillä ilmaistaan jonkin päälle tai lähelle saapumista tai sanomisen ja antamisen kohdetta.
Esimerkki:
talolle (yks.), taloille (mon.)
Seuraavat sijat, eli abessiivi, komitatiivi ja instruktiivi ovat suomen kielessä verrattain harvinaisia, mutta kuitenkin edelleen käytössä.
Abessiivi
Abessiivin voidaan ajatella vastaavan kysymyksiin 'ilman mitä?' tai 'ilman ketä?' ja sen pääte onkin -tta / -ttä sekä yksikössä että monikossa. Se siis ilmaisee jotakin ilman olemista tai tapahtumista.
Esimerkki:
koiratta (yks.), koiritta (mon.) = ilman koiraa, ilman koiria!
Komitatiivi
Komitatiivilla ei ole erillistä yksikkömuotoa ollenkaan, monikossa sen pääte on -ine. Se vastaa kysymyksiin 'kenen kanssa?' tai 'mikä seurana?'. Sen perään liitetään aina myös omistusta osoittava pääte, kun tämän esimerkin -nsa.
Esimerkki:
koirinensa = omien koiriensa / oman koiransa kanssa
Instruktiivi
Instruktiivi ilmaisee keinoa tai tapaa ja vastaakin kysymyksiin 'miten?' ja 'millä tapaa?'. Sillä siis ilmaistaan tapaa, välinettä, paikkaa tai aikaa. Sen sijapääte on -n.
Esimerkki:
monin tavoin (molemmissa instruktiivi)